Turku

Marko sekä lapset Niko ja Noora

Nelikymppinen Marko asuu vuokrayksiössä yhdessä Turun suurimmista lähiöistä. Dokumentointipäivänä Marko oli ollut puoli vuotta lomautettuna. Hän on eronnut lastensa Nikon ja Nooran äidistä, mutta asuu naapuritalossa, mikä mahdollistaa sen, että isä ja lapset voivat nähdä toisiaan päivittäin. Vaikka elämässä on tapahtunut vaikeita asioita, saa Marko voimaa ja iloa lapsistaan.

Marko osallistuu lastensa arkeen mm. yhteisen jalkapalloharrastuksen myötä. Nooran joukkuetta hän myös valmentaa. Jalkapallon lisäksi Marko pyöräilee paljon – säästä riippumatta.

Markon mukaan arki on yleensä ”maleksimista ja netissä roikkumista”, mutta mukavaa vaihtelua siihen tuovat lasten harrastusten lisäksi muun muassa ystäväpariskunnan koirien hoito. Juhlaa on kun pääsee lasten kanssa mökille.

Markolla lomautus kesti kevääseen 2011, jonka jälkeen Marko on ollut jälleen töissä ja elämä rullaa mukavasti.

Kauppareissulla
Kuvaaja: Tuntematon.

Keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Aamu

Aamu valkeni Markolle harmaana, isoäiti oli joutunut sairaalaan ja nappulaliigalla oli talousvaikeuksia. Ylös oli kuitenkin noustava. Aamukahvin ja suihkun jälkeen Marko herätti naapuritalossa asuvat lapset puhelimitse ja lähti sen jälkeen koirien kanssa ulos. Uusintalenkki tehtiin, kun Marko lähti koirien kanssa saattamaan Nooraa kouluun klo 7.30.

Kotiin palattuaan Marko lueskeli netistä Ilta-Sanomien sivuja ja kuunteli radiota.

Lenkille lähdössä.
Kuvaaja: Tuntematon.
Koulu
Kuvaaja: Tuntematon.

Päivä

Aamupäivällä Marko lähti jälleen koirien kanssa lenkille. Reitti kulki pankkiautomaatin kautta luistinradalle. Marko halusi tarkistaa, onko jää kunnossa, sillä Nooran tämäniltaiset treenit pidettäisiin siellä. Illalla oli tarkoitus myös grillata makkaraa ja tarjota sitä pelaajille ja vanhemmille.

Kotimatkalla Marko pysähtyi juttelemaan läheisen päiväkodin lasten kanssa, jotka roikkuivat aidalla ja halusivat kysellä Markon mukana olevista koirista.

Ulkoilu teki hyvää ja kotiin palattua aamuinen synkkyys oli tiessään. Isä oli tuonut eilen äidin laittamaa ruokaa, jota Marko söi mielellään. Kunnon kotiruoka tuo vaihtelua valmisruokiin, joita Marko tavallisesti syö.

”…ko lapset tulee tähä ni mä haen Saarioisten jauhelihapitsoja neljä kappaletta tohon, ne pärjää päivän hyvin, ja on helvetin tyytyväisiä kaiken lisäks.”

Koiralenkillä
Kuvaaja: Tuntematon.

Iltapäivä

Alkuiltapäivästä Marko käveli koululle, jossa tapasi Nikon ja Nooran. Nikolla koulu oli jo ohi ja hän meni omille teilleen, mutta Nooralla jatkui vielä tekninen käsityö. Marko odotteli tunnin loppumista ja lähti sitten tyttärensä kanssa yhtä matkaa kotiin päin. He poikkesivat kauppaan hakemaan makkarat ja mehut iltaa varten.

Kotona Marko etsi luistimiaan ensin kellarista, mutta ei löytänyt, joten hän soitti ex-vaimolleen olisivatko ne vielä vanhassa kodissa. Luistimet löytyivät lopulta vaatehuoneesta omasta kotoa. Vielä ennen illan treenejä, Marko katseli televisiota ja sopi valmentajakaverinsa kanssa grillin hausta.

”No yleensä, jos en mä kato televisioo, nii mä makaan. Jos mä katon televisioo, niin mä makaan siin sohvalla. Elikkä periaattees, jos en mä oo täl hetkel polkupyöräilemäs tai sitte niitten kaverin koirien kans ulkon, niin mä oon sen sohvan seljäs ja katon televisioo.”

Käsityötunti
Kuvaaja: Tuntematon.
Kaupassa
Kuvaaja: Tuntematon.

Ilta

Illansuussa valmentajakaveri saapui ja lähdettiin yhdessä hakemaan grilliä naapuritalosta ja kuljetettiin se luistinradalle. Ennen grillausta pidettiin treenit, johon vanhemmatkin saivat osallistua. Makkara ja mehu maistuivat ulkoilun päätteeksi.

Koirien ulkoilutus
Kuvaaja: Tuntematon.

Miltä tuntuu olla isä?

”Se on maailman paras asia. -- varsinkin nyt ku tosa, molemmat pelaa jalkapalloo, mä oon toises jopa valmentajana, tyttären joukkuees, se tuntuu helvetin hienolta.”

Ajatuksia arjesta

”No niin, no mul on ne kaverin pari koiraa sillon tällön, aika useinki, mul hoidos. Totta kai sit niitten kans sit lenkkeillään periaattees kolme – neljä kertaaki päiväs tuol ulkon ihan siis pyöräteitä pitkin.”

”Totta kai eron jälkeen, niin mä halusin lasten takia muuttaa tähän mahdollisimman lähelle.”

”Niin ja sit ne on, ne on niinku tyytyväisiä sillain, et jos jää avaimet kotio ni mä oon täsä kotona.”

”Ja mä, et mä kaikki muut asiat voisin unohtaa, et lapsia mä en unohda ikinä.”

”Niin kauan kun ruokaa on jääkaapis ja katto pään päällä ni mul ei o mittä hätää. -- Mut se on just sitä, et se on Saarioisten pitsa ja muuta, kerran mä en osaa tehä ruokaa.”

”Tota, arki ja juhla eroaa mul sillai, et tota mä lähen tästä – jos mä saan kyydin – ni mä lähen mökille. Ja se on mulle yhtä juhlaa kun mä pääsen sinne.”