Lapin maakuntamuseo
Katvealueita poronhoitoalueen mobiiliviestinnässä
Syksyllä 2014 Lapin maakuntamuseo otti yhteyttä Paliskuntain yhdistykseen, josta ehdotettiin, että yhdistyksen porotalousneuvojaharjoittelija voisi tehdä mobiiliviestinnän katvealueita kartoittavat haastattelut poromiesten keskuudessa. Museo ja Paliskuntain yhdistys tekivät yhteistyösopimuksen, jossa sovittiin toteutustavasta ja aikataulusta. Museo määritteli kiinnostavat alueet eri operaattoreiden internetissä saatavilla olevien kuuluvuuskarttojen perusteella. Erityisesti Kittilän kunnan pohjoisosista ja Savukosken itäosista löytyi laajoja katvealueita, jotka kuitenkin ovat poronhoidon kannalta tärkeitä laidunmaita ja työmaastoja. Yhdistyksen harjoittelija Laura Kurri otti oman porotalouteen liittyvän työnsä ja tietämyksensä pohjalta sitten yhteyttä valittujen alueiden paliskuntien poroisäntiin, selvitti erotusaikatauluja ja sopi haastattelut. Hän matkusti paikan päälle tekemään haastattelut marras-joulukuun vaihteessa, poroerotusten jälkeen.
Haastateltavia oli yhteensä 12 henkilöä, seitsemän poromiestä ja kaksi poronaista. Otos oli suhteellisen pieni ja haastattelut sisällöltään kompakteja. Haastatteluissa kysyttiin mitä mobiiliviestimiä ja –ohjelmia henkilöt käyttävät poronhoitotyössä, miten paljon he niitä käyttävät ja mikä on niiden merkitys, miten mobiililaitteet toimivat maastossa ja mitä tarinoita on poronhoitotyössä sattuneista tapahtumista katvealueilta. Haastattelujen lisäksi parin henkilön käyttämät laitteet valokuvattiin. Merkityksellistä tässä dokumentoinnissa olivat myös Laura Kurrin ja Paliskuntain yhdistyksen antamat taustatiedot. Lisäksi dokumentoitiin poronhoitotyössä käytettävät erikoisohjelmat ja loppuvuoden poronhoitotyön aikataulut.
Tärkein maastossa käytettävä mobiiliviestin ja viestintätapa on matkapuhelin (puhelut ja tekstiviestit) ja poronhoitotyöhön kehitetty karttasovellus ja porojen tutkapantajärjestelmä Trackerboazu. Lisäksi käytetään VHF puhelimia, joilla poromiehet kommunikoivat metsässä keskenään, ja GPS-laitteita moottorikelkoissa. Mobiiliviestintä on siis maastossa enimmäkseen suoria puheluja ja muu viestintä tai ohjelmistojen käyttö tapahtuu suurimmaksi osaksi kodeissa / porokämpillä. Nuoremman polven poromiehet tosin käyttävät mobiiliviestimiä myös maastossa enemmän ja monipuolisemmin - sen mitä katve-alueilta pystyvät. Kaikkea saatavilla olevaa teknologiaa ja sovelluksia ei voida vielä hyödyntää joko ollenkaan tai vain osittain kuuluvuusongelmien vuoksi. Vanhat konstit ja keinot elävät edelleen vahvoina uuden tekniikan rinnalla. Katvealueet ovat arkipäivää eivätkä ne sotke työntekoa metsässä kuin ehkä silloin, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Tärkeintä on turvallisuus kaukana kairassa, joskus sadankin kilometrin päässä asutuksesta. Tarinoita katve-alueilla hajonneista moottorikelkoista ja tilanteesta selviämisestä löytyi useammaltakin haastateltavalta.
