Historia

Elannon hankinnasta hyvin varusteltuun virkistyskäyttöön

Metsätyö, maanviljelys, metsästys ja kalastus, kesäasuminen ja retkeily ovat aina edellyttäneet luonnonolosuhteiden huomioon ottamista. Työmaille ja harrastuksiin on varustauduttu parhailla saatavilla olevilla välineillä, vaatteilla ja tiedoilla. Yleisen vaurastumisen, teknologian kehityksen ja elintapojen muutoksen myötä suomalaisten suhde luontoon ja liikkuminen luonnossa ovat muuttuneet suuresti.

Muutokset suomalaisten luontosuhteessa ovat tapahtuneet eri tahtiin eri puolilla maata. Siinä missä helsinkiläislapsi ei ehkä ole koskaan nähnyt elävää lehmää, esimerkiksi Kainuussa luonnon läheisyys on hyvin arkipäiväinen kokemus. Vielä 1900-luvun jälkipuoliskollakin monen piti saada luonnosta joko lisäravintoa omalle perheelle tai sivutuloja metsästyksen ja keräilyn tuotteita myymällä, mikä Etelä-Suomessa ei enää ollut niin tarpeen.

Maatalous

Sata vuotta sitten Suomen maatalous toimi pääasiassa vielä hevosvoimalla, mutta 1910-luvulla maatalouden koneistuminen alkoi kuitenkin olla jo näkyvä ilmiö: viikatemiehet olivat saaneet väistyä hevosvetoisen niittokoneen tieltä jo monilla pelloilla. Traktorit saapuivat täkäläisille viljelyksille laajemmin 1930-luvulla, ja samaan aikaan kokeiltiin jo hinattavan leikkuupuimurin käyttöä korvaamaan suuri talkooväki viljankorjuussa.

Toisen maailmansodan jälkeen hevonen sai väistyä vetojuhdan tehtävistä, kun maatalous koneellistui täysin. Kehitys on sen jälkeen johtanut konekoon kasvuun ja ihmistyövoiman käytön vähentymiseen entisestään viljelyssä ja karjataloudessa. Robotit lypsävät lehmät, satelliitit tarkkailevat kasvustojen kehittymistä ja yksi ihminen ison koneen ohjaimissa hoitaa koko sadonkorjuun.